Metaversio: ei niinkään uusi käsite

Termi, jota käytettiin ensimmäisen kerran Neal Stephensonin vuonna 1992 ilmestyneessä tieteisromaanissa Snow Crash, on nyt ajankohtainen ainakin joissakin osissa elämäämme.

Ajatellaanpa vain pelialaa. Vuonna 2003 käynnistetty virtuaalimaailma Second Life on yksi varhaisimmista metaversaalin sovelluksista. Pelaajat voivat avatarien avulla elää virtuaalista toista elämää. Toisin kuin perinteisissä videopeleissä, Second Lifessa vuorovaikutuksen taustalla ei ole mitään tiettyä tavoitetta: kyse on vain "olemassaolosta" pelialustalla ja suhteiden luomisesta muiden pelaajien avatareihin.

Noin parin viime vuoden aikana metaversumin käsitettä on uudistettu merkittävästi, ja sen kehitys on kiihtynyt huomattavasti. Tähän ovat vaikuttaneet viimeisimmät teknologiset edistysaskeleet, kuten lohkoketju, kryptovaluuttojen laaja saatavuus ja digitaalisten varojen ei-soluttavien polettien (NFT) käyttö. NFT voidaan parhaiten ymmärtää digitaalisena varmenteena, joka todistaa digitaalisen omaisuuden (esim. videoleikkeen) alkuperän ja joka on erillinen itse digitaalisesta omaisuudesta.

Myös perinteiset ja vakiintuneet tuotemerkit ovat hyödyntäneet metaperspektiivin tarjoamia uusia mahdollisuuksia luoda yhteyksiä nykyisiin ja mahdollisesti uusiin asiakkaisiin. Esimerkiksi muotibrändit, kuten Gucci (Vault-hankkeensa kautta), ovat kokeilleet NFT:tä ja digitaalisia vaatteita, joita on myyty myös metaversiossa ja Roblox-pelialustalla.

Metaversiossa on tietysti kyse myös viihteestä. COVID-19-pandemian aikana määrättyjen lukitusten ja henkilökohtaisten tapahtumien järjestämisen mahdottomuuden vuoksi (jotka ovat musiikkialan muusikoiden ja esiintyjien tärkein, ellei jopa tärkein tulonlähde) taiteilijat ovat etsineet uusia tapoja pitää yhteyttä faneihinsa. Vuonna 2020 räppäri ja laulaja Travis Scott oli ensimmäinen, joka järjesti konsertin suositun videopelin Fortniten sisällä. Tapahtumaan osallistui lähes 28 miljoonaa uniikkia pelaajaa. Tämä on luku, jota olisi vaikea, jos ollenkaan mahdollista, saavuttaa millään "analogisella" areenalla!

Immateriaalioikeudet metaversiossa: uusia strategioita ... vanhoja ongelmia.

Aivan kuten teollis- ja tekijänoikeudet ovat merkityksellisiä offline-maailmassa, ne ovat sitä myös metaversiossa. Ehkä jopa enemmänkin!

Euroopassa on jo rekisteröity menestyksekkäästi tavaramerkkejä, jotka sisältävät sanan "metaversio", muun muassa EUIPO:ssa. Näissä rekisteröinneissä on painotettu erityisesti luokan 9 tavaroita, joihin kuuluvat muun muassa tietokoneohjelmistot. Vuoden 2021 lopulla Facebook muutti tunnetusti nimensä "Meta"-nimeksi, mikä oli merkki siitä, että sen keskeisenä liiketoimintana olisi kehittää metaversumia entisestään. Uuden Meta-tavaramerkin rekisteröintiä haetaan useissa maissa eri puolilla maailmaa, myös Euroopan unionissa.

Metaversio herättää luonnollisesti tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyvät teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan ja siihen, voivatko teollis- ja tekijänoikeuksien omistajat valvoa tiettyjä toimintoja. Luksusmerkki Hermès ryhtyi hiljattain oikeustoimiin digitaalista taiteilijaa vastaan, joka oli valmistanut ja myynyt "MetaBirkins"-lintuja. Kyseessä on kokoelma virtuaalisia käsilaukkuja, jotka on todennettu NFT:llä ja jotka on kehitetty ilman ikonisten (ja hyvin todellisten) Birkin-käsilaukkujen kuuluisan valmistajan lupaa.

Toinen kysymys on se, millaista omaisuutta hankitaan, kun ostetaan virtuaalista omaisuutta, jonka on todennut kansallinen teknologiayhteisö. Kysymys ei ole vähämerkityksinen, kun otetaan huomioon, että NFT:n varmentamia virtuaalisia omaisuuseriä voidaan myydä useiden miljoonien Yhdysvaltain dollarien (USD) hintaan. Ajatelkaapa, että Twitterin perustajan Jack Dorseyn kerrotaan myyneen NFT:n varmentaman ensimmäisen twiittinsä lähes 3 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla ja muusikko Grimes myi digitaalisen taidekokoelmansa 6 miljoonalla dollarilla.

Saako NFT:n vahvistaman digitaalisen taideteoksen ostaja teollis- ja tekijänoikeuksien näkökulmasta oletusarvoisesti omistusoikeuden kyseiseen teokseen liittyviin tekijänoikeuksiin? Entä mitä tapahtuu, jos joku ostaa NFT:n vahvistaman taideteoksen, joka on luotu ilman tekijänoikeuden omistajan lupaa ja jota pidetään "aitona"? Voidaanko tällaista tapausta käsitellä kuten analogisessa maailmassa, jossa sitä käsiteltäisiin väärennetyn taiteen ostona?

Onko teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännössä löydettävä uusia ratkaisuja?

Kun otetaan huomioon kaikki kysymykset, joita metaversio on jo herättänyt, on luonnollista pohtia, tarvitaanko uusia ratkaisuja, jotta niihin voidaan vastata tyydyttävästi.

On tärkeää muistaa, että teknologinen kehitys on luonteensa vuoksi asettanut teollis- ja tekijänoikeudelle jatkuvasti haasteita. Ajatellaanpa vain painokoneen, valokopiokoneen, digitaalisen tietokoneen ja internetin kaltaisten teknologioiden tuloa ja kaikkia niitä monimutkaisia kysymyksiä, joita ne ovat tuoneet tuomioistuimille ja lainsäätäjille. Koko teollis- ja tekijänoikeuksien historian ajan on myös ollut vakiintunutta se, miten hyvin nykyiset teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat periaatteet ja oikeudelliset säännökset ovat pystyneet mukautumaan tällaiseen kehitykseen. Toisin sanoen pyörää ei ole tarvinnut keksiä joka kerta uudelleen.

Voidaanko ajatella, että metaperspektiivin esittämiin kysymyksiin voidaan vastata tarkastelemalla nykyistä oikeudellista kehystä? Ei ehkä ole liian optimistista vastata tähän kysymykseen (tietysti digitaalisesti) myöntävästi, samalla kun nautimme aurinkoisesta päivästä istuen puistossa vanhanaikaisella, mutta silti varsin miellyttävällä analogisella tavalla.

Vastuuvapauslauseke:

Linkit kolmansien osapuolten verkkosivustoille valittiin satunnaishaun perusteella. Esitetyt linkit eivät viittaa siihen, että ne olisivat ainoat tai ensisijaiset tietolähteet. Kolmannen osapuolen verkkosivustojen omistajat ovat yksin vastuussa verkkosivustoillaan olevien tietojen ja informaation oikeellisuudesta ja luotettavuudesta. Huomaa, että siellä annetut tiedot eivät välttämättä vastaa EUIPOn näkemyksiä.

Tämä artikkeli julkaistiin Alicante Newsin marraskuun numerossa.

Eleonora Rosati on italialainen lakimies, jolla on kokemusta tekijänoikeuksista, tuotemerkeistä, muoti- ja internetlainsäädännöstä. Tohtori Eleonora Rosati on immateriaalioikeuden professori, immateriaalioikeus- ja markkinaoikeuden instituutin (IFIM) johtaja ja Tukholman yliopiston eurooppalaisen immateriaalioikeuden LLM-ohjelman toinen johtaja. Hän toimii myös Bird & Birdin lakimiehenä ja on kirjoittanut useita artikkeleita ja kirjoja teollis- ja tekijänoikeuskysymyksistä.