Tämä on tarina tohtori Eva Ehmoserista, joka on biologi ja joka on erikoistunut biomateriaaleihin molekyylien (nano) näkökulmasta. Hänen uransa on ollut monipuolinen, ja hän on työskennellyt useissa arvostetuissa laitoksissa eri puolilla maailmaa. Tohtori Eva Ehmoserin työ synteettisten bioarkkitehtuurien instituutissa keskittyy luonnonmateriaalien soveltuvuuden tutkimiseen, nanomateriaalien riskien arviointiin ja molekulaaristen työkalujen kehittämiseen diagnostisiin ja terapeuttisiin tarkoituksiin. Tässä haastattelussa tohtori Eva Ehmoser kertoo intohimostaan löytää ratkaisuja monimutkaisiin haasteisiin ja halustaan kanavoida ideansa konkreettisiksi innovaatioiksi sekä kertoo haasteista, joita hän on kohdannut naispuolisena tutkijana ja innovaattorina.

• Voitko kertoa itsestäsi ja taustastasi?

Olen koulutukseltani biologi, ja minusta tuli biomateriaalien asiantuntija molekyylien (nano) näkökulmasta. Urani on ollut pitkä ja mutkainen: Siirryin Hannoverin yliopistosta Mainzin Max Planckin polymeerikemian laitoksen kautta kohti Münchenin biokemian MPI:tä, sitten Tokioon, Japaniin RIKEN-instituuttiin, Singaporeen IMRE@ASTARiin ja lopulta tulin Wieniin, kun sain kutsun BOKU-yliopistosta nanobiotekniikkaan. Perustin synteettisten bioarkkitehtuurien instituutin (SyBIO), jossa tutkimmeluonnonmateriaalien soveltuvuutta, teemme nanomateriaalien riskinarviointeja ja biotekniikkaa molekulaarisia työkaluja varten diagnostisiin tai terapeuttisiin tarkoituksiin.

• Mikä motivoi sinua ryhtymään innovaattoriksi?

Rakastan ratkaisuja! Olen niin monta kertaa elämässäni kohdannut kysymyksiä, joihin minulla on ollut vastaus taustani ansiosta. Viime vuosina sain taas voimia kirjoittaa ideani ylös patenttien muodossa. Itse asiassa olen aina ollut innovaattori, mutta en tiennyt, mihin soveltaa innovaatioitani. Elämässäni koitti aika, jolloin en enää välittänyt siitä, mitä minulta yliopistoprofessorina odotettiin, esimerkiksi hallintotehtäviä, opetusta ja apurahojen kirjoittamista. Aloin vain tehdä sitä, missä olin todella hyvä: keksiä ideoita. Ja juuri oikeaan aikaan elämässä törmäsin BOKUun, joka on todella hyvin soveltava yliopisto. Viime vuosina siitä on tullut erittäin mukava ympäristö minulle, tutkimukselleni ja keksinnöilleni!

• Miten immateriaalioikeudet sopivat tavoitteisiisi ja päämääriisi?

Täydellisesti! Olen suuri Humboldtin periaatteen fani! Ja tässä sitä mennään: immateriaalioikeuksien (IP) kehittäminen on monimutkainen prosessi, ja se sopii täydellisesti yhteen tutkimuslähtöisen koulutuksen ajatuksen kanssa. Ajattele teollis- ja tekijänoikeustietokantoja valtavana koulutusresurssina! Se on kaikkien saatavilla, joilla on internet-yhteys tai ruokaa, kävellä patenttivirastojen kirjastoissa. Olen varma, että teollis- ja tekijänoikeudet ovat suuri tiedon ja inspiraation lähde, ja niiden merkitystä aliarvioidaan edelleen.

• Mitä teollis- ja tekijänoikeuksia sinulla on? Miten sait selville, mitä teollis- ja tekijänoikeudet ovat ja mitä sinun on tehtävä suojellaksesi yritystäsi/brändiäsi?

IP-oikeuteni liittyvät rokotekehitykseen käytettävään polymersomiin, ja kaksi niistä liittyy kalvoproteiinien synteesiin ja insertioon. Luulen, että (entisellä) nimelläni Eva Sinner on yhteensä kuusi patenttia. Ja nyt minulla on kaksi hakemusta: "uusi hyönteiskarkotusaine", josta yritän tehdä itselleni liiketoimintaa, ja hammasimplantteihin (materiaaleihin) liittyvä patentti, josta BOKU on edelleen vastuussa.

• Oletko naispuolisena tutkijana ja innovaattorina kohdannut erityisiä haasteita?

Luulen, että jouduin taistelemaan enemmän saadakseni tunnustusta, mutta lopulta sain melko paljon enemmän tunnustusta kuin monet miespuoliset kollegani. Minulta kesti monta vuotta kehittää itsenäinen asema ilman, että olin "puristettavissa" resurssien suhteen. Miespuolisilla kollegoilla ja jopa ystävillä on luonnollinen ajattelutapa, jonka mukaan he laiminlyövät tieteellisen tuotoksen laadun ja omaperäisyyden. Varsinkin, kun tapaa hallitsevia kollegoita, jotka ovat enemmän mukana tärkeissä päätöksissä. Opin myös, että suurin osa (jopa sukupuoleen liittymättömistä) käyttäytymismalleista on tahattomia, mutta ne vaikuttavat kielteisesti ajattelutapaan ja luovuuteen ja tietenkin muuttavat ympäristöä ei-toivotulla tavalla. Vuosien jatkuvan kamppailun jälkeen opin erilaisia tapoja reagoida. Ystävyys ja ammatillinen valmennus pelastivat terveyteni ja kykyni selvitä todella vaikeista ajoista. Ja edelleen, naisena (varsinaisena professorina), vaikka olen uppoutunut miesvaltaiseen ympäristöön, luokittelisin tilanteeni melko turvalliseksi ja mukavaksi.

• Mikä on mielestäsi paras tapa voimaannuttaa ja kannustaa naisyrittäjiä ja innovaattoreita?

Ohjata heidät resignaatiosta toivoon ja tehdä heidät tietoisiksi omista kyvyistään. Lisäksi on varmistettava, että he nauttivat siitä! On niin tärkeää, ettei toimitaan "säälin nurkasta" käsin, vaan sen sijaan otetaan vastaan mahdollisuus soveltaa joskus erilaista ajattelutapaa ongelmiin. Omiin vahvuuksiin ja osaamiseen uskominen on niin hieno ja voimakas tunne. Meidän ei pitäisi ryhtyä joksikin "toiseksi parhaaksi ihmiseksi", vaan meidän pitäisi sen sijaan nauttia ihmisten erilaisuudesta ja moninaisuudesta ja soveltaa humanistista näkemystä meihin ja arvostettuihin kollegoihimme. Loppujen lopuksi kyse on tieteestä ja pohjimmiltaan ratkaisujen ja vastausten löytämisestä! Toivon, että pian emme tarvitse naisia tukevia lakeja ja kiintiöitä. Toivon niin kovasti, että vuosikymmeniä kestäneen taistelun jälkeen tarvitsemme vain "normaaliutta" ja "luonnollisuutta" työskennellessämme ja eläessämme kunnioittavasti yhdessä ihmisinä.

• Mitä neuvoja sinulla on muille yrittäjiksi ja tutkijoiksi aikoville naisille, jotta he menestyisivät matkallaan, olipa kyse sitten liike-elämästä tai tieteestä (tai molemmista)?

Taitojen ja osaamisen kehittäminen on avainasemassa. Uran aloittaminen ja menestyminen ja sitten joutuminen jäljittelemään osaamista on pahinta, mitä voi tapahtua. 'Väärin ei ole oikeaa elämää!' on lausahdus - taisi tulla Janis Joplinilta. Ja tämä toteamus on niin totta! Toivon, että kaikki olisivat aitoja ja rehellisiä omien kykyjensä kanssa ja olisivat ylpeitä niistä. Silloin, jos tiedostaa omat kykynsä ja uskoo niihin, voi olla ystävä, tarjota tukea ja saada tukea ajan myötä, ja pystyy pitämään yllä elinikäisiä ystävyyssuhteita. Jostavoitteena on "pelata isosti", vankka perusta on avainasemassa, ja tämä tarkoittaa, että on keskityttävä tietoon ja omaksuttava sitä mahdollisimman hyvin.