Mitä tavaramerkkilainsäädännölle tapahtuu Metaversiossa?
Kuten lukijamme ehkä tietävät, tavaramerkin tehtävänä on toimia alkuperämerkkinä, jonka avulla kuluttajat voivat erottaa yrityksen tavarat ja palvelut sen kilpailijoiden tavaroista ja palveluista markkinoilla. Näin ollen tavaramerkkilainsäädäntö myöntää oikeudenhaltijalle yksinoikeuden ja antaa merkille tai logolle suojan hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen osalta. Tavaroiden ja palvelujen luokittelu tapahtuu Nizzan tavaroiden ja palvelujen luokituksen mukaisesti. Tästä huolimatta tässä yhteydessä nousee esiin yksi Metaverseen tavaramerkkeihin liittyvistä huolenaiheista.
Tähän asti tavaramerkkihakemusta tehtäessä hakemuksessa on nimetty vain ne fyysiset tuotteet, joita omistaja aikoo tosiasiallisesti kaupallistaa.Esimerkiksi yritys, joka haluaa rekisteröidä tavaramerkin kengille, hakee luonnollisesti Nizzan sopimuksen luokkaan 25 kuuluvia jalkineita.
Metaversiossa tapahtuneen kasvun ja siellä käytyjen riitojen seurauksena koko järjestelmästä on kuitenkin keskusteltu. Nimittäin siitä, sovellettaisiinko nykyisen lain ja luokittelujärjestelmän antamaa suojaa Metaversioon.
Mitä tapahtuu nykyisille tavaramerkeille, jotka sisältävät vain reaalimaailmaan keskittyviä tavaroita ja palveluja? Sovelletaanko samaa suojaa myös Metaversioon?
Itse asiassa Metaversiossa olevat tuotteet, kuten vaatteet tai esineet, ovat vain todellisen tuotteen virtuaalinen ulkoasu. Ne esitetään NFT:n avulla, joka, kutene dellisessä jaksossa selitettiin, on olennainen teknologia ostettaville virtuaalisille hyödykkeille. Jos edellä mainitun esimerkin mukaisesti suosittu tuotemerkki markkinoi kenkiä, jotka on rekisteröity luokan 25 mukaisesti jalkineiksi, ja haluaa laajentaa kaupankäyntiään Metaversioon, voidaanko tämä suoja ulottaa koskemaan näiden kenkien NFT:tä? Toisin sanoen, voidaanko luokan 25 "tavallisille" jalkineille antama suoja soveltaa myös NFT:hen? Jos ei, miten yritykset voisivat saada tuotteilleen suojan ja estää oikeuksiensa loukkaamisen Metaversiossa?
Ilmeisesti näitä virtuaalisia esityksiä olisi luokittelun kannalta pidettävä tietokoneohjelmistoina, joilla voidaan esittää kyseiset tuotteet digitaalisessa ympäristössä.
Tästä syystä suuret yritykset jättävät uusia tavaramerkkihakemuksia yrittäessään mukauttaa oikeutensa tähän uuteen digitaaliseen ympäristöön. Voidakseen turvata omaisuutensa tai käyttää oikeuksiaan hyvin samankaltaisia tai identtisiä tuotteidensa esityksiä vastaan metaversiossa ne eivät voi yksinkertaisesti vedota olemassa oleviin rekisteröityihin tavaramerkkeihinsä, jos niillä ei ole oikeuksia tietokoneohjelmistot kattaviin luokkiin.
Tämän seurauksena on ollut kasvava suuntaus nimetä uusia luokkia, joihin sisältyy maininta "virtuaali" kyseisille tavaroille ja palveluille. Yritykset turvautuvat luokkiin 9, 35 ja 41 - vastaavasti tavaroille ja palveluille - laajentaakseen suojaa metaversioon.
Lue koko artikkeli täältä.