Kun ajattelet Perpignania (Ranska), ajatuksesi kääntyvät välittömästi sen upeisiin koruihin, jotka ovat vakiintuneen huippuosaamisen perinteen tulosta. Vastaavasti kun menet Solingeniin (Saksa) ja näet paikallisissa kaupoissa esillä olevat kuuluisat ruokailuvälineet, ymmärrät pian, että näissä esineissä on vuosisatoja kestänyt käsityötaito.
Mitä et ehkä tiedä, on se, että muiden käsityö- ja teollisuustuotteiden tavoin sekä Garnet de Perpignan (korut) että Schneidwaren aus Solingen (ruokailuvälineet) ovat suojattuja maantieteelliset merkinnät ('GIs).
Suojattujen maantieteellisten merkintöjen avulla suojataan sellaisten tuotteiden nimiä, jotka ovat peräisin tietystä maantieteellisestä alueesta ja joilla on tietty maine tai ominaisuudet, jotka johtuvat kyseisestä alkuperäpaikasta. Maantieteellisellä merkinnällä suojatun nimen käyttö on varattu kyseiseltä alueelta peräisin oleville tuottajille, jotka valmistavat tiettyä tuotetta tiettyjen sääntöjen ja standardien mukaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Perpignanin alueen ulkopuolella toimiva granaattikorujen valmistaja ei voi käyttää tuotteistaan nimeä "Garnet de Perpignan". Todennäköisesti sen lisäksi, että näitä tuotteita ei valmisteta Perpignanissa, ne myös valmistetaan eri sääntöjen mukaisesti kuin Perpignanin koruntekijät.
Miten käsityö- ja teollisuustuotteita suojataan nykyään maantieteellisinä merkintöinä
Euroopassa maantieteellisten merkintöjen suoja keskittyi aluksi maataloustuotteisiin, kuten elintarvikkeisiin, viineihin ja väkeviin alkoholijuomiin. Euroopan unionissa ("EU") on laajamittainen lainsäädäntö, joka liittyy maataloustuotteiden sekä elintarvikkeiden, viinien ja väkevien alkoholijuomien suojaan. Nimiä kuten Hånnlamb (Gotlannin alueelta Ruotsista peräisin oleva lammas) ja Beurre d'Ardenne (voita Belgian Ardenneilta) ovat esimerkkejä rekisteröidyistä maatalouden maantieteellisistä merkinnöistä EU:ssa.
Mutta mitä tapahtuu, kun suojattavat nimet ovat käsityö- ja teollisuustuotteiden nimiä? Tällä hetkellä esimerkiksi veitsien ja ruokailuvälineiden, korujen, huonekalujen, posliinin ja keramiikan sekä pitsin nimiä voidaan suojata maantieteellisinä merkintöinä yksittäisissä EU-maissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Kun tuomioistuin kieltäytyi tunnetusti myöntämästä Laguiolen kaupungille oikeutta estää "LAGUIOLE" -nimen rekisteröinti tavaramerkkinä, Ranska hyväksyi vuonna 2014 lain, joka mahdollistaa käsityö- ja teollisuustuotteiden suojan kansallisen teollis- ja tekijänoikeusviraston (INPI) hallinnoiman akkreditointimenettelyn avulla. Tämän lain seurauksena Ranskassa on jo rekisteröity monia käsityö- ja teollisuuskäyttöön tarkoitettuja maantieteellisiä merkintöjä, joista ensimmäiset ovat Siège de Liffol (tuolit, rekisteröity vuonna 2016), Granit de Bretagne (graniitti, rekisteröity vuonna 2017) ja Limoges Porcelain (posliini, rekisteröity myös vuonna 2017).
Mitä tapahtuu EU:ssa?
Ja vaikka muissa maissa on käytössä Ranskan järjestelmää muistuttavia järjestelmiä, käytettävissä oleva suoja vaihtelee huomattavasti EU:n alueella, eikä tällä hetkellä ole olemassa lainsäädäntökehystä, joka erityisesti suojaisi käsityöläisten ja teollisuuden maantieteellisiä merkintöjä EU:n tasolla.
Euroopan komissio on vuodesta 2011 lähtien pohtinut mahdollisuutta laajentaa maantieteellisten merkintöjen suojaa niin, että se kattaisi sekä maatalous-, käsityö- että teollisuustuotteet. Keskustelu EU:n käsiteollisuus- ja teollisuuskäyttöön tarkoitetuista maantieteellisistä merkinnöistä on kiihtynyt viime vuosina. Tämä johtuu myös siitä, että maantieteelliset merkinnät eivät ole vain "oikeuksia". Ne ovat välineitä, joilla varmistetaan paikallisen tuotannon taloudellinen elinkelpoisuus. Nämä oikeudet vahvistavat myös tuotteen ja muun paikallisen toiminnan välisiä yhteyksiä, kuten kulttuuritoiminnan, matkailun ja taiteen edistämistä.
Euroopan komission vuonna 2020 teettämässä tutkimuksessa kävi ilmi, että käsiteollisuuden ja teollisuuden maantieteellisten merkintöjen suojaaminen hyödyttäisi yleisesti sekä kuluttajia että tuottajia ja tukisi samalla aluekehitystä. On selvää, että maantieteelliset merkinnät voivat tukea kestävän kehityksen tavoitteita ja auttaa suojelemaan kulttuuriperintöä. Tässä mielessä ne voisivat myös edistää kiertotalouden tavoitteiden asettamista, jotka ovat useiden EU:n politiikkojen ytimessä.
Tulevaisuus edessä
Kyselyt osoittavat, että myös COVID-19-pandemian seurauksena kuluttajat Euroopassa ovat yhä enemmän huolissaan kestävyydestä ja siitä, miten tärkeää on tehdä "vihreämpiä" valintoja ja tukea paikallisia yrityksiä. Käsityöläisten ja teollisten maantieteellisten merkintöjen suojelulla voi olla merkitystä tässä kaikessa. Lisäksi lähestymistapojen erilaisuus eri EU-maissa voi aiheuttaa kitkaa EU:n sisämarkkinoiden toiminnassa. Molemmat näkökohdat voivat tukea keskustelua siitä, että EU:n kehys otetaan käyttöön maataloustuotteiden lisäksi myös käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden suojaamiseksi maantieteellisinä merkintöinä.
Euroopan komissio ilmoitti vuonna 2020, että se voisi ehdottaa lainsäädäntöä, jolla otettaisiin käyttöön EU:n laajuinen järjestelmä maantieteellisesti sidottujen käsiteollisuus- ja teollisuustuotteiden suojaamiseksi. Hiljattain julkistettiin lainsäädäntöehdotus.
Miltä siis näyttää käsityö- ja teollisuustuotteiden tulevaisuus? On todennäköistä, että EU:n osallistuminen lisääntyy ja että niiden suojaamiseksi maantieteellisinä merkintöinä EU:n tasolla luodaan erityinen lainsäädäntökehys. Pysy kuulolla!
Eleonora Rosati on italialainen lakimies, jolla on kokemusta tekijänoikeuksista, tuotemerkeistä, muoti- ja internetlainsäädännöstä. Tohtori Eleonora Rosati on immateriaalioikeuden professori, immateriaalioikeus- ja markkinaoikeuden instituutin (IFIM) johtaja ja Tukholman yliopiston eurooppalaisen immateriaalioikeuden LLM-koulutusohjelman toinen johtaja. Hän toimii myös Bird & Birdin lakimiehenä ja on kirjoittanut useita artikkeleita ja kirjoja teollis- ja tekijänoikeuskysymyksistä.
Tämä artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran Alicante News syyskuun numerossa.
.